Sininen risti

Lukijalle

Tähän kirjaan on koottu aineistoa, joka on syntynyt suorittaessani varusmiespalvelusta Kainuun Prikaatin varusmiespappina vuoden 2002 aikana. Jo toiminnan alkuvaiheessa syntyi tunne, että varusmiehille suunnatulla hartauskirjalla voisi olla tarvetta. Hartauksia oli usein vaikeaa sovittaa yksiköiden ohjelmaan. Toisaalta taas monet varusmiehet toivoivat yksiköilleen lisää hartauksia. Luetut hartauskirjoitukset eivät tietysti voi milloinkaan korvata yhteisiä hartauksia, mutta toivottavasti niistäkin voisi olla apua.

Sain joitakin kuukausia sitten käsiini vuoden 1927 Sotilaan virsikirjan, joka sisältää runsaasti hartaus- ja rukousaineistoa erilaisia elämäntilanteita ja kirkkovuoden juhlia varten. Tämä havainto herätti jälleen kysymyksiä vastaavan aineiston tarpeesta myös nykyaikana. Viime aikoina tällaisen aineiston määrä on ollut Sotilaan virsikirjassa huomattavasti vähäisempi, mutta kirjan uusimmassa versiossa on jälleen lisätty raamatuntekstejä ja niihin liittyviä rukouksia.

Varusmieshartaudet ovat kuitenkin vain yksi osa tämän kirjan aineistosta. Mukana on lisäksi kirjoituksia varusmiehille, yleisluontoisia kirjoituksia varusmiespalveluksesta sekä puheita veteraaneille. Tarkoituksena on ollut koota yksipuolisen, varusmiehille suunnatun hartauskirjan sijaan monipuolisesti varusmiespalveluksen synnyttämiä ajatuksia. Kirja ei sisällä vain sanoja varusmiehelle vaan ennen kaikkea sanoja varusmieheltä. Varusmiespalvelus tuntuu kiinnostavan tänä päivänä monia. Toisaalta useilla tuntuu olevan siitä vääriä, yleensä turhan negatiivisia käsityksiä. Toivottavasti kirjan kautta voisi saada jonkinlaisen näkymän nykyajan varusmiehen elämään ja ajatuksiin.

Varusmiehille pidetyt hartaudet on suunnattu palveluksen ja kirkkovuoden eri vaiheisiin. Niihin on lisätty jouluhartaus, vaikka joulu ei varsinaisesti sijoittunutkaan palvelusajalleni. Hartauksissa, samoin kuin muissakin teksteissä, puhutaan usein juuri Kainuun Prikaatista. Toivottavasti aiheet ovat kuitenkin niin yleispäteviä, että myös muiden varuskuntien varusmiehet ja siviilihenkilötkin voisivat samastua niihin.

Viimeisessä luvussa on veteraaneille suunnattuja puheita, joista ensimmäinen on tosin pidetty jo ennen varusmiespalvelusta. Varusmiespalvelus tuntuu olevan otollista aikaa pitää esillä veteraanien työtä. Kirjan teksteissä viitataankin usein veteraaneihin ja viime sotiin. Varusmiehillä näyttää olevan mielenkiintoa sota-aikaan liittyviä kertomuksia kohtaan, ja niihin samastuminen on heidän elämäntilanteessaan varmasti tavallista helpompaa.

On todettu, että ihmisen muuttaessa ulkomaille uskonto tulee hänelle usein tärkeämmäksi. Samaa tapahtuu varmasti myös varusmiespalveluksen aikana. Palveluksen alkaessa todennäköisesti itse kukin tuntee uudessa ympäristössä tiettyä kodittomuutta. Ensimmäinen yhteinen jumalanpalvelus sekä Sotilaan virsikirjan ja Gideonien lahjoittaman Uuden testamentin saaminen helpottavat varmasti monien kohdalla tilannetta. Kodittomuuden tunne voi lievetä huomattavasti, kun huomaa, että kirkko on mukana palveluksessa.

Eivind Berggrav-Jensen käsittelee kirjassaan Sotilaselämä ja uskonnollisuus (1916) uskonnollisuuden ilmenemistä ensimmäisen maailmansodan taistelukentillä. Kirja on monessa suhteessa sidoksissa oman aikansa psykologisiin käsityksiin, mutta se tekee siitä huolimatta tarkkoja ja ajattomia havaintoja sotilaiden uskosta. Sotilaan sielunelämän tukipisteinä nähdään koti ja kuolema. Kaukana kodista syntyy helposti tunneuskonnollisuutta luomaan yhteyttä yksinäisyyden ja koti-ikävän tilalle. Koti ja uskonto kohtaavat toisensa. Toisaalta myös kuoleman kohtaaminen synnyttää voimakkaita uskonnollisia kokemuksia.

Sininen risti

	Sininen risti Ylivieska 2003. 96 s. (nid.) ISBN 952-91-5518-2 15 € Sininen risti on kokoelma hartauksia ja kirjoituksia, jotka ovat syntyneet Kainuun Prikaatissa vuonna 2002 suoritetun varusmiespalveluksen aikana. Se on varusmiehen näkökulma palvelukseen. Kirjan tekstit on suunnattu varusmiehille, veteraaneille ja kaikille, jotka ovat kiinnostuneita varusmiehen arjesta ja ajatuksista. Toivottavasti kirja voisi tuoda rohkeutta ja luottamusta kaikkien lukijoiden elämäntilanteeseen. Kirjaa on jäljellä vielä pieni erä, vaikka sitä ei enää saakaan kirjakauppojen välityksellä. Kirjaa voi kysyä suoraan minulta.
Lukijalle Tähän kirjaan on koottu aineistoa, joka on syntynyt suorittaessani varusmiespalvelusta Kainuun Prikaatin varusmiespappina vuoden 2002 aikana. Jo toiminnan alkuvaiheessa syntyi tunne, että varusmiehille suunnatulla hartauskirjalla voisi olla tarvetta. Hartauksia oli usein vaikeaa sovittaa yksiköiden ohjelmaan. Toisaalta taas monet varusmiehet toivoivat yksiköilleen lisää hartauksia. Luetut hartauskirjoitukset eivät tietysti voi milloinkaan korvata yhteisiä hartauksia, mutta toivottavasti niistäkin voisi olla apua. Sain joitakin kuukausia sitten käsiini vuoden 1927 Sotilaan virsikirjan, joka sisältää runsaasti hartaus- ja rukousaineistoa erilaisia elämäntilanteita ja kirkkovuoden juhlia varten. Tämä havainto herätti jälleen kysymyksiä vastaavan aineiston tarpeesta myös nykyaikana. Viime aikoina tällaisen aineiston määrä on ollut Sotilaan virsikirjassa huomattavasti vähäisempi, mutta kirjan uusimmassa versiossa on jälleen lisätty raamatuntekstejä ja niihin liittyviä rukouksia. Varusmieshartaudet ovat kuitenkin vain yksi osa tämän kirjan aineistosta. Mukana on lisäksi kirjoituksia varusmiehille, yleisluontoisia kirjoituksia varusmiespalveluksesta sekä puheita veteraaneille. Tarkoituksena on ollut koota yksipuolisen, varusmiehille suunnatun hartauskirjan sijaan monipuolisesti varusmiespalveluksen synnyttämiä ajatuksia. Kirja ei sisällä vain sanoja varusmiehelle vaan ennen kaikkea sanoja varusmieheltä. Varusmiespalvelus tuntuu kiinnostavan tänä päivänä monia. Toisaalta useilla tuntuu olevan siitä vääriä, yleensä turhan negatiivisia käsityksiä. Toivottavasti kirjan kautta voisi saada jonkinlaisen näkymän nykyajan varusmiehen elämään ja ajatuksiin. Varusmiehille pidetyt hartaudet on suunnattu palveluksen ja kirkkovuoden eri vaiheisiin. Niihin on lisätty jouluhartaus, vaikka joulu ei varsinaisesti sijoittunutkaan palvelusajalleni. Hartauksissa, samoin kuin muissakin teksteissä, puhutaan usein juuri Kainuun Prikaatista. Toivottavasti aiheet ovat kuitenkin niin yleispäteviä, että myös muiden varuskuntien varusmiehet ja siviilihenkilötkin voisivat samastua niihin. Viimeisessä luvussa on veteraaneille suunnattuja puheita, joista ensimmäinen on tosin pidetty jo ennen varusmiespalvelusta. Varusmiespalvelus tuntuu olevan otollista aikaa pitää esillä veteraanien työtä. Kirjan teksteissä viitataankin usein veteraaneihin ja viime sotiin. Varusmiehillä näyttää olevan mielenkiintoa sota-aikaan liittyviä kertomuksia kohtaan, ja niihin samastuminen on heidän elämäntilanteessaan varmasti tavallista helpompaa. On todettu, että ihmisen muuttaessa ulkomaille uskonto tulee hänelle usein tärkeämmäksi. Samaa tapahtuu varmasti myös varusmiespalveluksen aikana. Palveluksen alkaessa todennäköisesti itse kukin tuntee uudessa ympäristössä tiettyä kodittomuutta. Ensimmäinen yhteinen jumalanpalvelus sekä Sotilaan virsikirjan ja Gideonien lahjoittaman Uuden testamentin saaminen helpottavat varmasti monien kohdalla tilannetta. Kodittomuuden tunne voi lievetä huomattavasti, kun huomaa, että kirkko on mukana palveluksessa. Eivind Berggrav-Jensen käsittelee kirjassaan Sotilaselämä ja uskonnollisuus (1916) uskonnollisuuden ilmenemistä ensimmäisen maailmansodan taistelukentillä. Kirja on monessa suhteessa sidoksissa oman aikansa psykologisiin käsityksiin, mutta se tekee siitä huolimatta tarkkoja ja ajattomia havaintoja sotilaiden uskosta. Sotilaan sielunelämän tukipisteinä nähdään koti ja kuolema. Kaukana kodista syntyy helposti tunneuskonnollisuutta luomaan yhteyttä yksinäisyyden ja koti-ikävän tilalle. Koti ja uskonto kohtaavat toisensa. Toisaalta myös kuoleman kohtaaminen synnyttää voimakkaita uskonnollisia kokemuksia.
etusivu		Koti ja kuolema ovat monessa suhteessa tämänkin kirjan keskipisteet. Kuten edellä jo kävi ilmi, palvelukseen, varsinkin sen alkuun, liittyy useimmilla koti-ikävää ja tiettyä kodittomuutta. Voimakkaimmat tuntemukset liittyvät kuitenkin tilanteisiin, joissa näihin tunteisiin liittyy kokemus kuoleman läheisyydestä. Näin oli loppusodassa pitäessäni muille varusmiehille koulutusta kaatuneiden huollosta ja opettaessani heitä hautaamaan kaverinsa. Tuolloin koti oli kaukana ja kuolema ajatuksellisesti lähellä. Kodin kaukaisuuden ja kuoleman läheisyyden jännitteessä tämäkin kirja löytää toivottavasti tehtävänsä. Kiitokset kaikille, jotka ovat olleet mukana kirjan syntymisen eri vaiheissa. Helsingissä, Heränneiden ylioppilaskodin Alatorpassa itsenäisyyspäivänä 2002 Jaakko Antila Reservin sotilaspastorina (kuva)